Etelä-Vantaan Shakin kunniapuheenjohtaja Leo Suuronen menehtyi 22.6.2021 91 vuoden ikäisenä.
Leo Suuronen oppi shakkisiirrot jatkosodan aikana Seinäjoella partiolippukunta Lakeuden Kärppien kerhossa. Vuonna 1946 hän liittyi Seinäjoen Shakkikerhoon, josta alkoi pitkä ura shakin parissa. Pelaajana hän nousi vuonna 1962 I-luokkaan.
Shakin järjestötoiminta alkoi vuosina 1954-56 Akateemisen Shakkiliiton hallituksessa. Suuronen vaikutti Suomen Shakkiliiton hallituksessa vuosina 1965-66, Suomalaisen Shakkikerhon hallituksessa 1963-91 ja Etelä-Vantaan Shakki ry:n hallituksessa hän toimi vuodesta 1992 ollen puheenjohtajana vuodet 1994-2002. Lisäksi hän toimi Helsingin Shakkiliiton hallituksessa vuodesta 1994 eteenpäin sekä Opettajien Ammattijärjestön, OAJ:n, shakkitapahtumien järjestäjänä yhdessä Simo Nuotion kanssa vuosina 1979-2000.
Suuronen vaikutti merkittävästi kaikkien näiden vuosien aikana koulushakkiin. Hän perusti vuonna 1958 shakkikerhon Karjalan Yhteiskouluun ollessaan historian ja äidinkielen lehtorina siellä. Hän toimi shakkikerhon ohjaajana vuosina 1958-66. Hän teki aloitteen Helsingin seudun oppikoulujen välisistä vuosittaisista Kupari-kilpi- ja pikapelikilpailuista yhdessä Osmo Kailan kanssa ja toimi näiden tapahtumien pääjärjestäjänä vuosina 1963-83. Vuonna 1966 hän siirtyi historian lehtoriksi Vantaan Yhteiskouluun (vuodesta 1977 lähtien nimi muuttui Vantaanjoen lukioksi) ja perusti sinne shakkikerhon ja toimi sen ohjaajana vuosina 1966-94.
Leo Suuronen toimi myös shakkipedagogiikan luennoitsijana Kainuun kesäyliopistossa sekä koulun suurjuhlien shakin projektisihteerinä vuosina 1980-1990. Hän julkaisi Suomen Shakkiliiton historiikin vuosilta 1922-1972 sekä kirjoitti koulun shakkikerhon ohjaajan oppaan.
Kulttuuriministeri Tanja Karpela myönsi 26.2.2004 Leo Suuroselle Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitalin kultaisin ristein, joka myönnetään pitkäaikaisesta seuratoiminnasta (vähintään 25 vuotta) tai pitkäaikaisesta seuratoiminnasta (vähintään 10 vuotta) ja pitkäaikaisesta alueellisesta toiminnasta (vähintään 5 vuotta) liikuntakulttuurin hyväksi.
Etelä-Vantaan Shakin johtokunta ja jäsenistö ottaa osaa läheisten suruun.
Erik Rönkä tavoittelee KvM-kiinnitystä Serbiassa pelattavassa Chess Open 2021 Masters -turnauksessa.
Ensimmäiset neljä kierrosta ovat sujuneet erittäin vahvoissa merkeissä, ja Erikillä onkin koossa 2½ pistettä vahvoilta suurmestareilta huikealla 2647 suoritusluvulla! Viides kierros tänään maanantaina klo 18:00.
Yllä oleva asema lienee pisin tunnettu pakottavaan mattiin johtava loppupeliasema. Valkea aloittaa, ja pakottaa matin 549 siirtoa myöhemmin. Yksikään moderni shakkiohjelma ei kuitenkaan kykene löytämään tätä mattia ”normaalin” analyysin kautta, sillä ohjelmille loppupeleissä tyypillisellä 50-100 siirron syvyydellä asemassa ei tapahdu vielä mitään edistymiseen viittaavaa. Mikäli käytössä on sopiva loppupelitietokanta, ohjelma kuitenkin havaitsee että asema on valkean pakottava voitto, ja mikä tärkeintä, osaa myös konvertoida pelin voitoksi.
Tämä asema on luonnollisesti äärimmäinen esimerkki tilanteesta jossa shakkiohjelmien heikkoudet loppupeleissä tulevat konkreettisesti esiin. Käytännön peleissä ja erityisesti tietokoneen analyyseissa kuitenkin törmätään jatkuvasti asemiin joiden arviointi on shakkiohjelmille vaikeaa. Keskipeliasemia analysoidessaan koneen hakufunktio päätyy tuhansia kertoja sekunnissa erilaisiin loppupeliasemiin, jotka sen täytyy sekunnin murto-osassa arvioida ilman mahdollisuutta tarkistaa jokaista niistä mattiin saakka. On tunnettua että useissa tapauksissa kone saattaa tehdä virhearviointeja, ja esimerkiksi päättää vaihtaa materiaalia päästäkseen loppupeliin joka lopulta osoittautuukin tasapeliksi, tai vaihtoehtoisesti päättää olla vaihtamatta materiaalia tilanteessa jossa tarjolla olisi epäselvä mutta todellisuudessa pakottavasti voittava loppupeli.
Mitä ovat loppupelitietokannat?
Loppupelitietokanta (engl. Tablebase) on yksinkertaisesti kokoelma kaikista mahdollisista shakkiasemista tietyillä materiaaliyhdistelmillä, sisältäen asema-arvion sekä ohjeet pelin loppuun saattamiseksi. Loppupelitietokanta mahdollistaa täydellisen ja 100% virheettömän analyysin pelin loppuvaiheista, aina kun laudalla on enimmillään 7 nappulaa (kuninkaat mukaan lukien).
Loppupelitietokanta vastaa tavalla tai toisella kahteen peruskysymykseen:
Onko tietty asema parhaalla pelillä voitto, tasapeli vai tappio?
Miten peliä jatketaan parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi?
Eri tyyppiset loppupelitietokannat lähestyvät näitä kysymyksiä hieman eri tavoilla, näistä tarkemmin alempana.
Analysoidessaan keskipeliä shakkiohjelma päätyy tuhansia kertoja sekunnissa tutkimaan asemia joissa on 7 nappulaa tai vähemmän. Toimiessaan omillaan, shakkiohjelma joutuu joko arvioimaan näitä asemia omilla arviointifunktioillaan, tai vaihtoehtoisesti käyttämään prosessoriaikaa niiden laskemiseksi konkreettisesti mattiin saakka. Ensimmäinen näistä tavoista on altis virhearvioille, kun taas jälkimmäinen vaatii kohtuuttoman paljon arvokasta prosessoriaikaa jota tarvitaan miljoonien muidenkin variaatioiden laskemiseen. Kun käytössä on loppupelitietokanta, shakkiohjelma saa välittömästi täydellisen vastauksen tietokannasta löytyviin asemiin. Se tietää 100% varmuudella onko kyseinen asema voitto, tasapeli vai tappio, ilman että sen tarvitsee laskea tai arvioida asemaa yhtään enempää. Tällöin shakkiohjelma voi keskittyä rakentamaan ”polkuja” analysoitavasta keskipeliasemasta kohti loppupelitietokannasta löytyviä edullisia loppupeliasemia, luottaen että nämä asemat takaavat varmuudella halutun lopputuloksen.
Kun pelissä tai analyysissa on saavutettu loppupelitietokannasta löytyvä asema, koneen ei välttämättä tarvitse enää lainkaan ”ajatella” normaaliin tapaan, vaan se voi toteuttaa loput siirrot loppupelitietokannan ohjeiden mukaisesti.
Loppupelitietokantojen tekniikkaa
Keskeinen ominaisuus loppupelitietokannoissa on niiden vaatima valtava tallennustila. Johtuen shakkipelin luonteesta, mahdollisten asemien määrä ja samalla vaadittava tallennustila kasvaa eksponentiaalisesti nappuloiden määrän suhteessa. Käytännössä tällä hetkellä on mahdollista käyttää 6-7 nappulan loppupelitietokantoja. Kahdeksan nappulan loppupelitietokantoja ei vielä ole julkisesti saatavilla. Vaikka 6-7 nappulaa saattaa tuntua pieneltä määrältä, sisältyy näihin loppupeleihin uskomaton määrä kompleksiteettia ja virheiden mahdollisuuksia. Loppupelitietokannan käyttö tuokin merkittävän parannuksen koneiden analyysi- ja pelivahvuuteen.
Loppupelitietokantoja on useita eri tyyppisiä. Yleisimmät nykyisin käytössä olevat formaatit ovat mm. Nalimov, Gaviota, Lomonosov ja Syzygy. Niiden toiminnallisuuksissa ja vaatimassa tallennustilassa on merkittäviä eroja, jotka käyttäjän on hyvä tunnistaa valitessaan itselleen sopivaa.
Eri tietokannat sisältävät hieman erilaisen tiedon jokaisen aseman ”arvosta”. Yksinkertaisimmat ”bitbaset” sisältävät ainoastaan tiedon ”voitto” tai ”ei-voitto”, mutta vaativat ainoastaan yhden bitin sen tallentamiseen. Hieman kehittyneemmät tietokannat, kuten Gaviota, Nalimov ja Lomonosov, sisältävät tiedon ”voitto”, ”tasapeli” tai ”tappio”, mutta eivät ota huomioon 50-siirron sääntöä, mikä rajoittaa niiden käytettävyyttä käytännön peleissä. Modernein Syzygy puolestaan on käytännön pelaajalle paras, koska se sisältää yksityiskohtaisimman tiedon jokaisesta asemasta:
Ehdoton voitto
Voitto, mutta 50-siirron säännöllä tasapeli
Ehdoton tasapeli
Tappio, mutta 50-siirron säännöllä tasapeli
Ehdoton tappio
Eri tietokannat sisältävät myös erilaista tietoa aseman konvertoinniksi voitoksi tai pitämiseksi tasapelinä. Gaviota, Nalimov, ja Lomonosov sisältävät tiedon matin tekemiseksi nopeimmalla mahdollisella tavalla (”DTM”, Depth-To-Mate), mikä tarjoaa loppupelitehtävien ystäville tarpeellisen tiedon, mutta hintalappuna on valtavan suuri tiedostokoko. Syzygy sisältää ainoastaan tiedon siitä miten peliä voi edistää kohti seuraavaa yksinkertaisempaa saman tuloksen tuovaa asemaa (”DTZ”, Depth-To-Zeroing eli lyhin tie 50-siirron laskurin nollaavaan lyöntiin tai sotilaan siirtoon). Syzygyn etuna on merkittävästi pienempi tiedostokoko joka kuitenkin riittää 100% tarkkaan konvertointiin käytännön pelissä, mutta haittapuolena on se että sen pelitapa ei aina ole esteettisesti miellyttävintä koska se ei välttämättä löydä nopeimpia ja suoraviivaisimpia matteja ja saattaa joskus tehdä ihmisen kannalta outoja uhrauksia vain päästäkseen seuraavaan voittavaan loppupelityyppiin.
Käytännön vaihtoehdot loppupelitietokantojen käyttäjille ovat Nalimov, Lomonosov ja Syzygy. Näistä Lomonosov on täydellisin (7 nappulaa & nopein matti), mutta se on ainoastaan verkon kautta käytettävissä suuresta tiedostokoosta johtuen. Sitä voi siis hyödyntää vain yksittäisten asemien tarkasteluun, mutta se ei toimi shakkiohjelman yhteydessä. Nalimov (ja myös vastaavantyyppinen Gaviota) tarjoaa enintään kuuden nappulan loppupelit ja nopeimman matin, mutta vaatii enemmän tilaa kuin Syzygy eikä huomioi 50-siirron sääntöä mikä vaikuttaa sen soveltuvuutta käytännön peleihin. Mikäli nopeimman matin löytyminen ei ole kriittistä, on suositeltavaa käyttää moderneinta Syzygy-loppupelitietokantaa, josta tarkempaa tietoa alla.
Loppupelitietokannan hankkiminen
Loppupelitietokannat ovat vapaasti ladattavissa netin kautta, mutta suuret tietomäärät vaativat hieman kärsivällisyyttä ja erityisesti 7-nappulaisten loppupelien osalta hieman valikointia. Loppupelitietokannan voi ostaa myös kaupallisena tuotteena, mutta lähes 200€ hintalappu on korkea ja tuo raha kannattaa mieluummin käyttää nopeaan SSD-levyyn.
Nalimov-tietokannat voi ladata esimerkiksi osoitteesta http://tablebase.sesse.net/, mistä löytyy viisi kansiota (esim. ”3+3-with-pawns”) ja yhteensä vajaa 1,200 gigatavua 3-6 nappulan loppupelitietokantoja.
Syzygy-tietokantaa käytettäessä kannattaa ehdottomasti aluksi ladata täydellinen 3-6 nappulan tietokanta, joka on kooltaan yhteensä noin 150 gigatavua ja mahtuu helposti kotikoneen kovalevylle. Loppupelitietokanta kannattaa ehdottomasti sijoittaa nopealle SSD-levylle. Sen käyttö perinteisellä kovalevyllä saattaa hidastaa shakkiohjelman toimintaa merkittävästi ja saattaa mahdollisesti aiheuttaa levyn nopeaa kulumista jatkuvien levyhakujen vuoksi. Tietokanta on myös mahdollista asentaa USB-tikulle, joka on parempi vaihtoehto kuin perinteinen kovalevy mutta yleensä hitaampi kuin SSD-levy.
Käyttäjän tulee ladata (valitettavasti yksitellen) kaikki kansioista löytyvät tiedostot, jotka ovat esimerkiksi muotoa ”KRBvKBP.rtbw”. Tiedostonimi kertoo suoraa mikä materiaaliyhdistelmä on kyseessä (k=king, q=queen, r=rook, b=bishop, n=knight, p=pawn). Tiedoston päätteet ovat ”.rtbw” joka sisältää arvion jokaisesta asemasta (voitto-tasapeli-tappio) ja ”.rtbz” joka sisältää tiedon miten peliä pitää jatkaa ko. asemasta. Käytännössä shakkiohjelma lukee jatkuvasti *.rtbw -tiedostoja (yhteensä noin 70 gigatavua), joiden on tärkeää olla nopealla SSD levyllä. Vasta kun haluttu loppupeliasema on saavutettu on tarvetta lukea *.rtbz -tiedostoja (yhteensä noin 80 gigatavua), jotka voi halutessaan sijoittaa myös perinteiselle kiintolevylle. Erityisesti 7-nappulan tietokantojen kanssa tämä on relevanttia, koska vaadittava SSD levykapasiteetti ei ole aivan ilmaista. Tarkempi ohje ladattujen loppupelitietokantojen ottamisesta käyttöön alempana.
7 nappulan Syzygy-tietokanta on täydellisenä kooltaan noin 17,000 gigatavua, josta noin 8,500 gigatavua on SSD levyn vaativia *.rtbw -tiedostoja ja toinen 8,500 gigatavua hitaammallekin levylle sopivia *.rtbz -tiedostoja. Käytännössä hyvin harvalla on käytössään näin paljon levytilaa, joten 7 nappulan Syzygy-tietokantojen käyttö vaatii hieman priorisointia. Onneksi jo 1,000-2,000 gigatavun (=1-2 teratavua) SSD levyllä ja saman kokoluokan levytilalla miltä tahansa hitaammalta levyltä pääsee jo pitkälle yleisimpien loppupelien osalta.
7 nappulan loppupeleistä relevanteimpia lienee 4 vs 3 tilanteet (5 vs 2 lienee useimmiten melko triviaaleja). Mielenkiintoisia käytännön loppupelejä ovat ainakin ne missä toisella on sotilas enemmän (esim. KRBPvKRB), sotilas laadusta (esim. KBPPvKRP) sekä kaksi sotilasta upseerista (esim. KRPPvKRN). Näiden lisäksi on muitakin käytännössä relevantteja materiaaliyhdistelmiä, kuten esimerkiksi KRPPvKQP, KRBPvKQP ja KNPPvKPP tai eriaikaisiin korotuksiin liittyviä teemoja kuten esimerkiksi KBPPvKQP. Näistä voi valita omien mieltymysten ja käytössä olevan levytilan puitteissa haluamansa kokoonpanot. Alla oleva taulukko esittelee yhden priorisoinnin joka mahtuu 2 teratavun SSD levylle (*.rtbw -tiedostot) ja vajaan yhden teratavun toiselle kovalevylle (vastaavat *.rtbz -tiedostot).
Esimerkki valikoiduista 7-nappulan Syzygy-loppupelitietokannoista. Tässä esitelty ns. WDL (=Win-Draw-Loss, eli *.rtbw -tiedostojen koot). Ruudussa näkyvä luku on ko. tiedoston koko gigatavuina.
Loppupelitietokannan käyttö shakkiohjelmassa
Loppupelitietokannan käyttö yhteensopivan shakkiohjelman (esim. Stockfish, Lc0) kanssa on hyvin yksinkertaista, ja vaatii ainoastaan kerran asetusten säätämisen kohdalleen minkä jälkeen kaikki toimii automaattisesti osana koneen analyysia. Chessbase 15 ohjelmassa (vastaava logiikka toiminee myös muissa ohjelmissa) valitaan aluksi File => Options => Tablebases => Edit => Syzygy (engine). Sen jälkeen osoitetaan ohjelmalle kansio jossa halutut tietokannat sijaitsevat.
Tämän jälkeen käynnistetään oma engine (esim. Stockfish), ja asetetaan se käyttämään saatavilla olevia loppupelitietokantoja. Ensin klikataan enginen nimeä (tässä ”Stockfish 10 64 POPCNT”), sitten ”Advanced”, valitaan ”Use Tablebases”, klikataan ”Engine Parameters”, ja määritellään ”Syzygy Probe Limit” halutulle tasolle. Viimeinen parametri kertoo enginelle millä nappulamäärällä se alkaa hakea asemia loppupelitietokannasta. Jos käytössä on 6 nappulan loppupelitietokannat, tähän valitaan ”6”, jne.
Parametriä ”SyzygyProbeDepth” muokkaamalla voi vaikuttaa siihen miten usein engine hakee asemia loppupelitietokannasta. Tämä on relevanttia silloin jos enginen hakufunktio (”nodes per second”) alkaa merkittävästi hidastua loppupelitietokantoja käytettäessä. Kasvattamalla tätä numeroa paranee hakufunktion nopeus, mutta luonnollisesti loppupelitietokannan hyödyt heikkenevät jonkin verran.
Loppupelitietokannan oikean toiminnan voi tarkistaa koneen analyysitiedoista (ainoastaan silloin kun analysoi yhtä variaatiota kerrallaan). Rivin viimeisenä näkyy teksti ”tb=12345” joka kertoo tietokantojen olevan oikein käytössä. On hyvä huomata että pelin alkupuolella analyysit eivät välttämättä kertaakaan päädy loppupelitietokantaan asti, joten tämä luku tulee näkyviin vasta pelin edetessä pidemmälle.
Esimerkki toimivasta loppupelitietokannasta: Asemaa analysoidessaan Stockfish on käynyt tarkistamassa 409 miljoonaa asemaa tietokannasta.
Loppupelitietokantojen merkitys loppupeliteorialle
Käytännön analyysin lisäksi loppupelitietokantojen luomisella on ollut merkittävä rooli loppupeliteorian kehitykselle. Loppupelitietokantojen avulla on voitu todeta jotkin erikoisemmat materiaaliyhdistelmät (esimerkiksi torni+lähetti vastaan kaksi ratsua) yleisesti voittaviksi, kun aiemmin on arvioitu niiden olevan tasapelejä parhaalla pelillä. Toinen mielenkiintoinen havainto on eri loppupelityyppien yleinen voittoprosentti. Esimerkiksi torni+lähetti voittaa ratsun+lähetin 87 prosentissa kaikista mahdollisista lähtöasemista, tai torni+lähetti voittaa tornin 40 prosentissa kaikista mahdollisista lähtöasemista. Tarkempia tilastoja eri loppupeleistä löytyy mm. Wikipediasta.
Loppupelitietokantojen tulevaisuus
Loppupelitietokantojen kehitys kulkee käsi kädessä käytettävissä olevan laskenta- ja tallennuskapasiteetin kehityksen kanssa. Ensimmäiset 4 nappulan loppupelitietokannat kehitettiin 1970-luvun lopussa, ja 5 nappulan tietokannat 1980-luvulla. 1990-luvun aikana vaadittava tilantarve pieneni Nalimovin tietokantojen myötä, ja täydelliset 6 nappulan Nalimov tietokannat valmistuivat 2005. Vuonna 2012 valmistui täydellinen 7 nappulan Lomonosov tietokanta, joka kuitenkin edelleenkin vuonna 2021 liian suuri käytettäväksi kotikoneilla. Syzygy-tietokannat julkaistiin vuonna 2013, ja täydellinen 7 nappulan Syzygy-tietokanta julkaistiin vuonna 2018.
Pohdinta 8 nappulan tietokantojen rakentamiseksi on epäilemättä käynnissä, mutta käytännön toteutusta rajoittaa vaadittavan laskenta- ja tallennuskapasiteetin hinta ja saatavuus. Tietokannan laskenta onnistuu käytännössä vain erittäin tehokkailla supertietokoneilla, ja lienee epätodennäköistä että mikään taho olisi valmis rahoittamaan tätä hanketta. Tallennustilan näkökulmasta tiedossa on että yhden nappulan lisääminen kasvattaa tietokannan kokoa karkeasti noin 100-kertaiseksi, eli Syzygy-formaatissa tietokannan koko täydellisenä olisi vähintäänkin miljoonaa gigatavua eli 1,000 teratavua. Ilman merkittävää läpimurtoa tallennusteknologiassa tällaisia tietomääriä ei voi tallentaa kotikoneilla ainakaan 2020-luvun aikana. On epäselvää voisiko 8 nappulan tietokantaa käyttää nopean verkon yli keskitetyltä palvelimelta, mutta tämäkin vaatisi epäilemättä merkittävästi nykyistä nopeampia yhteyksiä sekä runsaasti kapasiteettia palveluntarjoajalle. Sitä odotellessa täytyy nauttia 7 nappulan tietokantojen tarjoamasta ”jumalallisesta” shakkiymmärryksestä.
EtVaS online mestaruus 2021 -turnaus käynnistyy chess.com:issa.
Peliaikana on 3 päivää / siirto, ja pelataan ilman tietokoneita ja muita apuvälineitä. Tarkemmat säännöt ja ilmoittautumiset chess.com:in kautta. Tervetuloa mukaan!
Moninkertainen shakkimestari kertoo, miten sopeutui naisena miesvaltaiseen shakkimaailmaan – tätä mieltä hän on Netflixin hittisarjasta
Netflixin huippusuosittu uutuussarja Musta kuningatar sai aikaan shakkibumin. Sitä on myös kiitetty tavasta, jolla kuvataan naisten asemaa shakkimaailmassa.
Johanna Paasikangas sanoo nauttivansa kilpailutilanteesta ja turnausten tunnelmasta. Viime vuonna hän kisasi Monacossa, jossa pelattiin naisten nopean shakin ja pikashakin EM-kisat.
MUSTA kuningatar -sarjaa on kiitetty tavasta, jolla se kuvaa naisten asemaa miesvaltaisessa shakkimaailmassa. Tilanne on tuttu myös suomalaisille naispelaajille, sillä kilpailutasolla shakkia pelaavia naisia on Suomessa varsin vähän.
– On totta, että shakki on hyvin miesvaltainen laji. Saattaa olla viikonlopputurnauksia, joissa on parikymmentä pelaajaa ja olen ainoa nainen paikalla. Ihan viime aikoina tilanne on muuttunut ja harrastuksen pariin on tullut yhä enemmän tyttöjä ja naisia, Johanna Paasikangas kertoo.
Johanna Paasikangas, 46, on moninkertainen naisten sarjan Suomen mestari. Hänestä tuli 17-vuotiaana naisten kansainvälinen mestari ja kansallinen shakkimestari.
– Olen tällä hetkellä naisten vahvuuslukulistan ykkönen Suomessa, mutta hiuksenhienosti! 19-vuotias Anastasia Nazarova on vahvuuslukulistalla kakkosena, mutta hän hallinnut naisten SM-turnauksia jo usean vuoden ajan, Paasikangas huomauttaa.
Musta kuningar kertoo poikkeuksellisen shakkilahjakkuuden, orpotyttö Beth Harmonin elämästä lapsinerosta nuoreksi shakkimestariksi. Pääosasassa nähdään Anya Taylor-Joy.KUVA: PHIL BRAY/NETFLIX
PAASIKANGAS aloitti shakinpeluun 5-vuotiaana ja pelasi ensimmäiset turnauksensa 7-vuotiaana.
– Isäni harrasti aktiivisesti shakkia ja olin kuulemma lapsena katsellut, kuinka hän siirteli nappuloita shakkilaudalla ja pyytänyt, että hän opettaisi pelaamaan. Isä oli todennut, ettet kuitenkaan opi ja se oli minulle tietenkin paras motivaatio, Paasikangas hymyilee.
1980- ja 90-luvuilla tytöt ja naiset olivat harvinainen näky turnauksissa. Myös Paasikangas herätti lapsena uteliaisuutta kokeneempien ja vanhempien pelaajien keskuudessa.
– Isä vei minut shakkikerholle pelaamaan ukkojen kanssa. En sitä silloin osannut itse pitää mitenkään kummallisena, että olin ainoa tyttö ja pelasin itseäni reippaasti vanhempia miehiä vastaan.
– Jälkikäteen toki olen kuullut, että osa vastustajista saattoi vähän intoutua selittelemään, että miksi hävisi pienelle tytölle. Olin varmasti miesten näkökulmasta outo tapaus, hän nauraa.
Shakkipiireissä Musta kuningatar -sarja on otettu ilolla vastaan, ja erityisesti realistiset ottelukuvaukset ovat ilahduttaneet asiantuntijoita.KUVA: PHIL BRAY/NETFLIX
Paasikangas sanoo, ettei ole koskaan kokenut, että hänen taitojaan pelaajana ylenkatsottaisiin siksi, että hän on nainen.
– Jos jotain pientä on nuorempana ollut, niin se on liittynyt ikääni, ei sukupuoleeni. Olen pärjännyt kohtuullisen hyvin miehiä vastaan, enkä nuorempana pelannut Suomessa tyttöjen sarjassa. Pelityylini on aika aggressiivinen ja aktiivinen, niin ehkä minut on otettu aina yhtenä joukkoon mukaan.
– Shakkiolympialaisissa on saatettu puhua vähän huvittuneesti naisten shakinpeluusta, joten sellaista puhetta saattaa kuulla, mutta en ole ottanut sitä henkilökohtaisesti.
Sarjaa on kiitelty siitä, miten se kuvaa naisten asemaa miesvaltaisessa shakkimaailmassa.KUVA: PHIL BRAY/NETFLIX
SHAKISSA Paasikangasta viehättää erityisesti lajin rikas historia sekä tietenkin haastavuus.
– Minulla oli melkein kymmenen vuoden tauko pelaamisesta lasten takia ja olen nyt palannut lajin pariin parin viime vuoden aikana. Tuntui hyvältä päästä taas mukaan siihen maailmaan ja ottaa pelinappulat käteen.
– Vahvuusluvut ovat kaukana siitä, mitä ne olivat reilu 15 vuotta sitten, mutta pikkuhiljaa olen päässyt pahimmasta ruosteesta yli. Olen tosi kilpailuhenkinen. Nautin pelissä ratkaisujen löytämisestä, Paasikangas sanoo.
Kuinka shakkiharrastuksen sitten pääsee aloittamaan?
– Monilla paikkakunnilla on omat shakkikerhonsa. Nykyään myös monissa kouluissa on shakkikerhot, joissa lapset pääsevät tutustumaan peliin. Shakki on varmasti saanut pientä nostetta korona-ajasta, sillä shakkia on helppo pelata myös netissä, Paasikangas vinkkaa.
Nuoren Beth Harmonin roolissa nähdään Isla Johnson. Bill Camp näyttelee herra Shaibelia.KUVA: PHIL BRAY/NETFLIX
NETFLIXIN huippusuositun Musta kuningatar -sarjan ansiosta shakki on herättänyt poikkeuksellista kiinnostusta.
Paasikangas toivoo, että innostus näkyy myös harrastajamäärien kasvuna.
– Shakki on siitäkin kiva laji, että siinä pystyy hieman kehittymään vanhemmallakin iällä. Eikä shakkia ole aina pakko pelata itse, vaan monet nauttivat toisten kauniiden pelien katsomisesta, Paasikangas muistuttaa.
– Toivon, että sarja houkuttelee harrastuksen pariin yhä enemmän myös tyttöjä ja naisia.
